Asemakaava nähtävä yhteiskunnan palvelijana – ei pakkobyrokratiana

Asemakaava nähdään luonnonlakina, johon tavallinen ihminen ei voi vaikuttaa. Ajatus on totaalisen väärä. Kunta olemme me, ja kunnalla on kaavoitusmonopoli. Esimerkiksi entisaikaista hyväksymiskierrosta ministeriön kautta ei tarvita. Kaavasta päättää nykyään valtuusto - aina.

Miksi koko kaava-asia sitten koetaan niin vieraaksi ja monimutkaiseksi? Se johtuu siitä, että se on sellaiseksi tehty. Melkein jokaisen kunnan asumisen ja liikenteen tietolaatikosta löytyy selostus tästä kaavaprosessista - ei välttämättä asiasta. Ja usein tiedot tuntuvat tarkoitushakuisen vaikeasti löydettäviltä.

Asia on kuitenkin yksinkertainen, silti vaikutukseltaan juridisen sitova. Kaavan vastaisia ratkaisuja ei voi tehdä, paitsi jos tähän hankitaan erikoislupa - siis poikkeama, joka hyväksytetään.

Kaavan laatimisen laittaa vireille maanomistaja. Tarpeiden, halujen ja kaiken muun sellaisen pohjalta laaditaan OAS eli osallistumis- ja arviointisuunnitelma. Tämän jälkeen on vuorossa kaavaluonnos ja sen jälkeen kaavaehdotus. Näihin on Matti Meikäläisellä mahdollisuus tehdä huomautuksia ja muistutuksia säädetyissä raameissa.

Prosessi on kuitenkin yleensä niin pitkäpiimäinen, sekava ja riitoja nostattava, että vain se, kenellä on eniten pelissä, jaksaa paimentaa omaa etuaan ja olla käsi kaavoittajan kurkulla.

Jos on kaavaprosessi mutkikas, vielä mutkikkaampi on valitusprosessi. Joskus tuntuu, että koko kuvio on rakennettu vain viemään aikaa. Esimerkiksi kaavan käsittely- ja hyväksymisaikaa ei pysty sanomaan ennakolta.

Ei asian näin tarvitsisi olla. Nyt luodaan kuvaa, että kaikkien on mahdollista vaikuttaa kaavan lopputulokseen. Sehän on täysi mahdottomuus. Prioriteettijärjestys ja kompromissit sanelevat lopputuloksen.

Kaavoituksessa pitäisikin siirtyä jo uudenaikaiseen menettelyyn, jossa pystyttäisiin laatimaan aikataulut ennakkoon niin, että hankkeiden tulevat vaiheet olisivat sidottavissa pitäviin aikatauluihin. Maankäyttö- ja rakennuslakia ollaan parhaillaan muutamassa, ja kaavoitus on tästä oleellinen osa.

Asemakaava määrittelee muun muassa rakennusoikeuden, tonttiliittymien paikat, julkisivumateriaalit, kattomuodot ja alueen ulkoisen yhtenäisyyden. Tämä on hyväksyttävissä. Mutta silloin, kun vaatimukset alkavat kiivetä tasolle "on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen ja tähän", ottaa viranomainen itselleen valtuuden tulkita tätä riittävyyttä. Tämä ei ole tasa-arvoista.

Asemakaava muodostuu kaavakartasta ja kaavaselostuksesta. Näillä määrätään oleellisin siitä, mitä ympäristössä näkyy. Näkymän pitää olla kaavan mukainen.

Vaikka kuinka on yritetty hyvää, tilanteet ja yhteiskunta muuttuvat niin, että kaavoja joudutaan päivittämään, laatimaan uusia ja liittämään kaavoja toisiinsa. Tätä tapahtuu vääjäämättä.

Silti ja siitä syystä kaavoitus pitäisikin tehdä ihmisläheiseksi eikä pitää sitä jonain salatieteenä.

Yleiskaava on asemakaavaa isompi kokonaisuus. Siinä määrätään laajemmista ja jopa tulkinnanvaraisista seikoista. Tätä varten laaditaan muun muassa erilaisia liikenteellisiä selvityksiä, joissa yleiskaavalta edellytetään jotain. Asemakaavaa taas ei yleensä voi laatia yleiskaavan vastaisena. Siksi sen, mitä vaaditaan, pitää olla kaikille samalla tavalla ymmärrettävää.

Jos vaatimuksena on esimerkiksi teksti, jossa puhutaan "vaatimuksesta riittävän ja monimuotoisen kaupunkivihreän huomiointiin", jättää se viranomaiselle ja hänen omille ihanteilleen liikaa painoarvoa - mahdollisesti toisille tärkeitä asioita ohittaen. Se ei voi olla etulyöntiasemassa olevan yhteiskunnan osan erityisoikeus. Käsitteiden pitää olla niin konkreettiset, että niiden erillistä määrittelyä ei tarvita.

Kaavoitus on niin oleellinen osa ympäröivään yhteiskuntaan vaikuttamista, että se pitää nähdä ennemminkin velvollisuutena tehdä asiat selkeästi ja mahdollisimman vähän omia mieltymyksiä korostaen.

Kirjoittaja on yrittäjä ja rakennusalan diplomi-insinööri, joka omaa mittavan kokemuksen työskentelystä eri suunnittelutoimistoissa ja urakointiliikkeissä. Hän on erikoistunut kalliorakennuskohteiden hankekehitykseen.