Usko, toiveet ja arvailu eivät riitä Espoon kaupunkisuunnittelussa – metroasemien ympäristöt johtavat pian 70-luvun massa-arkkitehtuuriin

Jos Espoo olisi ihminen, se kantaisi huolta itsestään. Ohessa lyhyitä, kriittisiä näkemyksiä Espoon kaupunkisuunnittelusta.
Usko, toiveet ja arvailu eivät riitä kaupungin eikä sen rakennusten suunnittelulle.
Rakentamisen laadusta on epärealistista puhua, jos kopioidaan vanhaa, joka on osoittautunut virheelliseksi. Eikä virheiden suojelemiseen ole mitään syytä.
Entiset kauneusarvot ja kestävät rakenneratkaisut tuhotaan kommentilla "jokaisella aikakaudella on oma arkkitehtuurinsa." Nyt se on ikkunalinjojen epäsymmetrisyys.
Mutta arkkitehtuuri ei ole kehityskaarensa päässä. Nykyarkkitehtuuria uhkaa muutos vanhanaikaiseksi muutamassa vuosikymmenessä. Siitä tulee äkkiä vastenmielisen epämuodikasta - kuten usein ennenkin.
Näin ei tarvitse käydä - ei ainakaan, kun ei ole pakko. Ja miksi olisi?
Purkubuumi herättää kysymyksen, onko jotain tehty väärin tai väärään paikkaan. Toimistokorttelit olivat aikansa arkkitehtuuria, mutta kauniiksi niitä ei voinut kehua. Espoon keskus epäkaupunkina on maankuulu.
Asuntoja on tehty elementeistä, pohjaltaan lähes toistensa kopioina. Tehtiinkö liian suuria vai liian pieniä asuntoja, kukaan ei pysty vastaamaan. Tylsiä ne ovat - siis purkuun.
Kaavoitus on kaupungin yksinoikeus. Siitä ja sen "väärinkäytöstä" aiheutuu pahimmillaan ismi-arkkitehtuuria ja tehokkuusluvun maksimointia. Alueen viihtyvyys jää eri taulukoiden jalkoihin.
Julkisen rakentamisen soisi olevan esimerkkinä kestävässä ja kauneusarvoja korostavassa rakentamisessa. Valitettavan harvoin tämä on onnistunut.
Monumentaalirakentaminen, joka unohtaa muut arvot, on tiensä päässä. Kaupunkimallien ja julkisivujen ulkoa kopiointi tuhoaa ajatuksen omaehtoisesta ja kotipaikkatunnetta luovasta rakennuskulttuurista.
Espoossa on viehättäviä rakennuksia ja alueita, muun muassa kehittyvä pienimuotoinen Kauklahti, mutta kaupunkikokonaisuus on häilyvä. Metroasemien viereen nousevat pikku-city-pilvenpiirtäjien osametropolit karsivat toteutusvaihtoehtoja ja johtavat pian 70-lukulaiseen massa-arkkitehtuuriin.